Aloitin matkani kokiksi 1980-luvun lopulla Tapiolan keilahallin baarista. Kävin jo tuolloin tiiviisti radalla ja tämän aikaavievän harrastuksen ohelle oli keksittävä oikeaa työtä. Onneksi baarissa tarvittiin miestä, joka osasi rakentaa asianmukaisia kinkku- ja juustosämpylöitä. Ennen siirtymistäni kolmeksi vuodeksi kokkioppilaaksi hotelli Haagaan ennätin tosi tehdä mittavan työuran myös ulkomaankaupan palveluksessa. Työskentelin nimittäin yhden päivän satama-ahtaajana.
Haagan oppivuosien jälkeen hakeuduin ravintolakoulu Perhoon, jossa suoritin opintoni loppuun. Perhon jälkeen rupesin kokiksi Espoon ESF:n ravintolaan Penttalan saareen. Ahkeroin Penttalassa kaksi kesää. Niitä erottavana talvena hakeuduin Espoon ravintolakouluun, jossa opiskelin ravintolakondiittoriksi. Hiljalleen katseeni kuitenkin kääntyi taivaanrantaan, pakkasin kassini ja lähdin Lontooseen. En tiedä miksi, se vain tuntui hyvältä vaihtoehdolta.
Lontoossa työskentelin yhteensä kahden vuoden ajan kolmessa eri ravintolassa. Ensimmäinen työpaikkani oli Savoy-hotellin keittiö, jonka saloihin ehdin tutustua neljän päivän ajan – yksinomaan parsaa kuorien. Olin suunnitellut oppivani jotain muutakin. Kun olin viettänyt neljä parsapäivää muiden siirtolaisten kanssa kävin kysymässä keittiömestarilta, oliko hän lainkaan tutustunut ansioluettelooni. Vastauksella ei ole tässä merkitystä mutta minä lähdin.
Siirryin jo aiemmin lähestymääni ja minusta kiinnostuneeseen Hilton on the Park Lane -hotellin ravintolaan. Kyseinen ravintola on niin sanottu rooftop paikka – hotellin 28. kerroksessa, ja siellä työskenteli vaatimattomasti 18 kokkia 95 asiakaspaikkaa kohden. Vaihtuvuus keittiössä oli suuri: kahdeksan kuukauden rupeaman jälkeen huomasin olevani virkakausiltani talon vanhin työntekijä heti keittiömestarin jälkeen. Tällä huipulla viihdyin vuoden ja yhden päivän. Yksi päivä vuoden päälle siksi, että työtodistuksen saaminen edellytti vähintään vuoden mittaista työsuhdetta.
Kolmas etappini Lontoossa oli Michelin-tähden ansainnut The Canteen, jonka omistivat näyttelijä Michael Caine ja kuuluisa englantilainen keittiömestari Marco Pierre White. Täällä viihdyin vajaa vuoden, mutta hiljalleen katseeni kuitenkin kiinnittyi jälleen taivaanrantaan: muuallekin on päästävä. Pakkasin kassini, tein kierroksen Skotlannissa ja palasin Suomeen.
Suomessa pääsin töihin G.W. Sundmansiin, jossa viihdyin kolmeen vuoden ajan ja päädyin lopulta vt. keittiöpäälliköksi. Sain tarjouksen kiehtovasta projektista: Kiasman ravintolasta. Sitä kesti puoli vuotta – Kiasma oli hieno paikka, mutta asiakkaat eivät halunneet syödä ruokaa vaan nauttia nykytaiteesta.
Näihin aikoihin minua pyydettiin mukaan Mtv3:n Kokkisota -ohjelmaan. Pyyntöön suostuminen ja lisääntyneet ruokastailaustyöt saattoivat minut lopulta eräänlaiseksi freelanceriksi, jonka toimenkuvaan kuuluu myös Soppamiehen elämä.